Kuntalaki edellyttää, että kunnassa pitää olla kuntaohjelma
missä luodaan suuntaviivat valtuustokaudelle. Kuntaohjelma luodaan kaikkien puolueitten
kanssa yhdessä. Valtakunnan tasolla taas hallitusohjelma
tehdään vain valtaa pitävien puolueitten kesken. Näin eduskuntaan syntyy
oppositio. Kuntatasolla taas valtuustoon ei synny oppositiota, kun kaikki puolueet ovat ohjelmaan yhdessä sitoutuneet. Siitä tulee Kempele-puolueen nimitys. Vastustajat
laitetaan hiljaiseksi ja sanotaan, että meidän on puhallettava yhteen hiileen
Kempele-puolueen nimissä.
Kuluvalla valtuustokaudella tätä ohjelmaa ei juurikaan
noudatettu. Ohjelmassa sovittiin, että kunta ei saa velkaantua enempää kuin
kuntien keskimääräinen velkamäärä Suomen kunnissa asukasta kohden on. Valtuusto
päätti kuitenkin ottaa velkaa 40 miljoonaa euroa tulevien sukupolvien
maksettavaksi. Velka ylitti reilusti yhteisesti sovitut velansietokyvyn
periaatteet.
Miksi tällaisia investointeja
yleensäkin valmistellaan virkamiestasolla, jos valtuusto on valtuustokauden
alussa ohjeistanut, ettei keskimääräistä velansietokykyä ylitetä?
Vika on silloin kunnan hallintomallissa, jos se mahdollistaa viranhaltijoitten liian itsenäisen toiminnan. Miksi heidän annetaan valmistella asioita, jotka ovat kuntaohjelman periaatteiden vastaisia?
Isoja investointeja pitää osata jakaa eri vuosille ja vuosikymmenille. Investointeja pitää tarkastella myös aina kriittisesti, vaikka ne olisivat kuinka
tärkeitä. Tätä menoa olemme Oulun sylissä ja pakkoliitos vastassa.
Järkeä päätöksen tekoon!
Katso Kempele-sopimus