Internetin hurmaa 90-luvulla

Omasta mielestäni olin aikaani edellä tai paremminkin ajan tasalla, kun internet tuli Suomeen 90-luvulla. Se oli ensin pelkkä puhelinmodeemi millä soitettiin palveluntarjoajan numeroon. Silloin palvelua alkoi tarjota Oulussa Net People Oy. Olin muutamien ensimmäisten joukossa, jotka pääsivät kokeilemaan internetin ihanuutta. Ensi pankkimaksuihin ja sitten selaamaan eri sivustoja. Oli se ankeata, kun yhden sivuston lataus saattoi kestää jopa minuutin kaksi riippuen siitä, kuinka paljon siinä oli grafiikkaa.

Nettimaailma oli tuttua työpaikaltani jo hieman aiemmin missä meillä oli jo silloin sisäinen intranet. Tein työpaikalleni Ouluun ensimmäiset nettisivut sisäiseen käyttöön.

Digimaailman nälkä alkoi kasvaa ja tein 90-luvulla myös Suomen ensimmäiset kiinteistövälittäjän nettisivut tontti.net. En ajatellut asiaa sen kummemmin, että kyseessä olikin historiallinen lähtölaukaus kiinteistövälittäjien kaupankäyntiin. Sain kuulla tämän 2000-luvun alkupuolella eräältä kiinteistönvälittäjien kouluttajalta, että olin todellakin ensimmäinen. Se oli välittäjien keskuudessa silloin herättänyt melkoisestikin keskustelua. Minun sivujeni teon jälkeen meni monta vuotta ennen kuin vastaavia muitakin myyntisivustoja alkoi ilmestyä.

Seuraava digiloikka tapahtui Kempeleessä, kun perustin ensimmäisen kempeleläisen keskustelupalstan www.kempele.net sivuston vuonna 2005. Silloin ei ollut vielä Facebookia. www.kempele.net sivusto toimi ensin maanomistajien keskustelukanavana, kun halutiin välittää reaaliaikaisia tuntemuksia kunnan maapoliittisesta ohjelmasta. Myöhemmin foorumi levisi myös muihin ajankohtaisiin aiheisiin.
Aiheesta kirjoitti silloin myös Kaleva erää maapoliittisen jutun yhteydessä. 

Kirkonkylän koulun purkupäätös tehtiin väärin perustein

"En missään tapauksessa vastusta uuden koulun rakentamista mutta päätöksien pitää perustua tosiasioihin eikä mielikuviin! Valtuuston pitää saada aina kaikki käytettävissä oleva tieto ennenkuin päätöksiä voidaan tehdä. Nyt valtuustolle annettiin vääriä ja puutteellisia tietoja."

Sisäilmaoireista kärsivät lapset tarvitsevat puhtaat ja terveet koulutilat mahdollisimman nopeasti. Nopein ja paras tapa tähän olisi ollut moduulikoulu mikä oltaisiin voitu toteuttaa jopa vuodessa ja lapset olisivat jo ensi lukukauden alusta voineet aloittaa koulun uusissa puhtaissa tiloissa. Nyt kun päätettiin rakentaa kokonaan uusi koulu niin rakentaminen venyy jopa 3-4 vuoteen, jolloin tällä hetkellä oireilevat lapset tuskin ehtivät edes nähdä uutta koulua. Moduulikoulu oltaisiin voitu toteuttaa alkuun pienimuotoisempana rakennuksena, jolloin kaikki oireilevat lapset olisivat voineet siirtyä puhtaisiin tiloihin. Sen jälkeen olisi pohdittu nykyisen koulurakennuksen kohtaloa.

Onnistuin saamaan käsiini Kempeleen valtuustolle toimitetun uuden arvion sisäilman laadusta kirkonkylän koulun D-rakennuksesta mistä valtuusto oli jo aiemmin tehnyt purkupäätöksen. Olin ainoa valtuutettu joka kyseenalaisti purkupäätöksen ja silloiset tutkimukset. Tämän uuden tutkimuksen tarkoitus on arvioida aiemmin tehtyjen korjaustoimien vaikutusta sisäilman laatuun. Eikö tämä tutkimus olisi pitänyt tehdä ennen valtuuston purkupäätöstä? Tämän uuden arvion mukaan koulun sisäilma on erinomaisen hyvä, joten tehty purkupäätös ja uuden koulun rakentaminen tehtiin täysin väärien tietojen pohjalta.

Arvion perusteella neliportaisella asteikolla todetaan pääsääntöisesti, että haitallinen altistumisolosuhde on epätodennäköistä. Vain ensimmäisen kerroksen osalta todettiin, että altistumisolosuhde on mahdollinen, vaikka senkin osalta todettiin epäpuhtauksien kulkeutuminen seinärakenteista pienentyneen huomattavasti. Samoin aiemmin suoritettu muovimattojen vaihto oli auttanut ja VOC-näytteissä ei havaittu enää kohonneita VOC-pitoisuuksia. Lopuksi todettiin, että kerätyissä näytteissä ei havaittu mineraalikuituja mikä olisi ylittänyt asumisterveysasetuksen viitearvot. Toisen kerroksen osalta todettiin myös, että altistumisolosuhde on myös epätodennäköistä, jos mineraalikuitulähde voidaan paikallistaa. Tutkimuksessa epäiltiin ilmastoitiputkissa olevia vanhoja äänenvaimentimia. Miksi näitä ei oltu vaihdettu, jos asia oli kerran tiedossa? Lisätutkimuksen yhteenvetona on, että kohteeseen suoritetut toimenpiteet on suoritettu onnistuneesti ja niillä on voitu huomattavasti vähentää rakenteista sisäilmaan kulkeutuvia epäpuhtauksia.

Uuden koulun rakentamiseksi virkamiehet käyttivät vääriä ja vanhentuneita sisäilman oirekyselyjä keppihevosena saadakseen tahtonsa valtuustossa läpi. Lähestyvien kunnallisvaalien alla kukaan valtuutetuista ei uskaltanut lähteä kritisoimaan virkamiesten valmistelemia esityksiä.

Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut myöskään tehtyjä oirekyselyjä eikä epäillyt kodin olosuhteita. Onko kotona lemmikkielämiä? Kuinka usein kotona siivotaan, vaihdetaan vuodevaatteita jne. Eikö nämä olisi pitänyt myös kartoittaa, jos henkilö oireilee?

Tämä rakennus olisi helposti saanut jatkoaikaa 10-20 vuotta ilman suurempia ongelmia, kun kaikki korjaustoimet sisäilman parantamiseksi olisi saatettu täysin loppuun ja maltettu hieman odottaa jo tehtyjen korjaustoimien positiivisia vaikutusta. Eritysherkille lapsille olisi voitu laajentaa nykyistä moduulirakennusta nopeallakin aikataululla, jolloin koko koulua ei olisi senkään vuoksi tarvinnut kokonaan rakentaa uusiksi.

Uuden 40 miljoonaa maksavan koulun rakentamista olisi voitu siirtää pitkälle tulevaisuuteen. Toki nykyinen koulu olisi vaatinut pienimuotoista saneerausta mutta niistä olisi selvitty hyvin pienillä kustannuksilla. Kunta olisi säästänyt edellä mainituin toimin helposti 30-35 miljoonaa eikä olisi tarvinnut karsia kuntalaisten palveluista. Rahaa olisi riittänyt myös muihin investointeihin kuten uimahallin laajennukseen. Nyt kaikki nämä muut hankkeet joudutaan laittamaan jäihin.

Näin toimitaan Kempeleessä. Korjataan ja tutkitaan, auttoiko ne korjaukset mitään ja todetaan että auttoihan ne mutta purkupäätös on jo tehty ja pulinat pois.

Nuori putoaa putkesta

Miksi oppivelvollisuutta päätettiin jatkaa?

Ongelmana oli, kun moni nuori päätti pitää välivuoden ja perusteli vanhemmilleen asiaa, ettei vielä tiedä mihin hakisi jatko-opintoihin. Siinä kävi monelle niin että tietokonepelit kiinnostivat enemmän kuin oma tulevaisuus. Pelattiin yömyöhään ja nukuttiin puolille päivin. Nuori tottui helppoon elämään, kun kotona oli ilmainen asunto ja jääkaapissa evästä. Tämä oli karu totuus monen nuoren kohdalla.

Onneksi oppivelvollisuutta kuitenkin päätettiin jatkaa. Se pelasti monen nuoren syrjäytymisen.

Ongelmaksi ovat nyt muodostuneet oppivelvollisuutensa keskeyttäneet koulupudokkaat. Jos heitä ei saada koulupenkille takaisin niin ei se onnistu myöhemminkään. Nuori putoaa yhteiskunnan rattaista. Tähän pitää löytää lääke. Jos apua ei löydy kotoa niin siihen on yhteiskunnan puututtava.

Kempele on siitä loistava paikka, että Pirilä-hankkeessa tuo aikanaan oivallettiin, kun kaikki jatkopaikkaa vailla olevat otettiin haastatteluun ja valmennettiin heitä jatkopaikan saamiseksi. Moni jo syrjäytynyt nuori onnistui nousemaan suosta ja pääsi työelämään kiinni. Samaa osaamista voisi hyödyntää myös koulupudokkaisiin; koulunsa keskeyttäneisiin. Haastatellaan ja sparrataan. Välitetään ja ohjataan oikeissa asioissa. Koulukuraattorit hommiin! Siitä mistä heille maksetaan.

Samoin OSAO:n Pipo 2 "Menolippu työelämään" hankkeesta saatiin hyviä tuloksia. 

Opetusministeriö on laskenut, että yksi yhteiskunnan rattaista pudonnut maksaa meille veronmaksajille 1,2 miljoonaa euroa elämänsä aikana.

Nuori putoaa putkesta – lasku 1,2 miljoonaa