Syrjiikö tasa-arvolaki miehiä kuntavaaleissa

Tasa-arvolaki edellyttää, että kunnallisissa toimielimissä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia. Tämä johtaa helposti siihen, että kuntavaaleissa enemmän ääniä saanut henkilö ei tulekaan valituksi esimerkiksi kunnanhallitukseen. Yleensä nainen ohittaa miehen tässä valinnassa koska valtuustoihin tulee valituiksi yleensä enemmän miehiä. Onko se oikein, että kuntavaaleissa enemmän ääniä saanut syrjäytetään valinnasta, jotta tasa-arvo pykälä täyttyy? 

Eikö se ole jo tasa-arvoa, kun nainen voi äänestää miestä ja mies voi äänestää naista? Miksi pitää syrjiä sitten eniten ääniä saanutta henkilöä toimielinvalinnoissa, vaikka äänestäjät ovat omalla mandaatilla antaneet kyseiselle henkilölle enemmän ääniä? Eikö tämä ole syrjintää? 

Kaikessa oikeudellisessa toiminnassa tavoitteena on toimia sukupuolineutraalisti mutta ei tässä asiassa. Miksi sitten tasa-arvolaki yhä erottelee miehet ja naiset? 

Kempeleen maapolitiikka

Kempeleen menestymisen salaisuus on monen tekijän summa. Yksi niistä on varmasti onnistunut maapolitiikka. Mutta kohteleeko se kaikkia osapuolia oikeudenmukaisesti?

Kunta hankkii kaavoittamatonta maata yksityisiltä maanomistajilta halvalla ja myy kalliilla. Kunta tekee joka vuosi useitten miljoonien eurojen voiton. Kaikki ei suinkaan ole puhdasta voittoa kunnalle, mutta maan myyntitulot ovat merkittävä lisä kunnan talouden hoidossa. 

Kunta maksaa hankkimastaan raakamaasta 2,35€/m² ja myy sen moninkertaisella voitolla. Kunta maksaa kaavoittamisesta aiheutuneet kulut, kunnallistekniikan, tiet jne.

Raakamaan ostohinta pitäisi sitoa suhteessa omakotitonttien myyntihintaan tai se pitäisi olla vähintäänkin tuplaten suurempi. Se lienee vähintäänkin kohtuullista maanomistajia kohtaan. Olen esittänyt tätä korotusta valtuustossa mutta se ei ole saanut kannatusta maansa jo myyneitten valtuutettujen piirissä. Lain perimmäinen tarkoitus oli, että kaavoituksessa syntynyt hyöty jaettaisiin tasan kunnan ja maanomistajan kanssa.

Kunnalla on lain suoma monopoliasema kaavoittamisessa. Kukaan muu ei sitä tee. Maankäyttösopimuksia yksityisten maitten kaavoittamisesta ei ole juurikaan tehty muuta kuin rakennusliikkeitten kanssa. Kempeleessä yksityisen maita kaavoitetaan pienimuotoisesti ainoastaan silloin kun maanomistaja suostuu maakauppoihin kunnan kanssa joltain keskeiseltä alueelta. Maankäyttösopimuksia tulisi käyttää laajemmin yksityisten maanomistajien kanssa ilman myyntivelvoitetta.

Myös suunnittelutarveratkaisut eli entiset poikkeusluvat rakentamiseen työllistävät kuntaa. Usein kuntaan tulee pyyntö saada rakentaa vanhan rakennuspaikan viereen lapsille tai vanhuksille omakotitalo. Siitä hyötyisi kunta, kun kotiapu vanhuksille olisi omasta takaa perheestä eikä vanhusten tarvitsisi muuttaa kirkolle kerrostaloon ja kunnan kotiavun piiriin. Tällaisia rakentamispyyntöjä ei juurikaan noteerata koska lainsäädäntö ei tunne sosiaalisia perusteita rakennuslupaa haettaessa. Jos alue on asemakaava-alueen ulkopuolella niin vastaus on yleensä, että se vaikeuttaa jatkossa laajempaa kaavoittamista, maa-alueet pirstaloituvat, alueelta puutuu viemäröinti tmv. perustelu. Siis omalle maallekaan rakentaminen ei onnistu. Maapoliittisen ohjelman valmistelutyössä nousikin esille kylien kaavoitus yhtenä keinona näihin runsaisiin rakentamispyyntöihin. Kylien asuttaminen elävöittäisi kuntaa ja jopa kyläkoulut ja alueen palvelut heräisivät uudelleen eloon.

Kylien kaavoitus tulee Kempeleessä aloittaa viipymättä ja hyödyntää uuden maapoliittisen ohjelman kaikki mahdollisuudet sekä ryhtyä rakentavassa hengessä yhteistyöhön yksityisten maanomistajien kanssa.

Vastuullisuutta taloudenpitoon

Kempeleessä on tehty valtavia investointipäätöksiä mitkä lankeavat liian nopeasti tuleville sukupolville maksettaviksi. Se ei ole vastuullista talouden pitoa. Uusi valtuusto vastaa edellisen valtuustokauden päätöksistä ja joutuu valtavan velkamäärän edessä puntaroimaan, joudutaanko kunnallisveroa nostamaan. Investointeja olisi pitänyt porrastaa eri vuosille ja vuosikymmenille, jotta tällaisilta ongelmilta vältyttäisiin.

Perusongelma kohonneisiin investointeihin on kiinteistöjen huono elinkaaren aikainen kunnossapito. Kunnasta on puuttunut pitkän tähtäimen suunnitelma (PTS) kiinteistöjen kunnossapidon ohjaukseen. Laki edellyttää tätä asunto-osakeyhtiöiltä muttei kunnilta. Laki edellyttää kunnilta taas, että kunnat laativat valtuustokausittain kuntaohjelman missä määritellään ohjaus kunnan taloudenpitoon. Mutta omaisuuden hoidosta ei ole selkeää ohjausta.

Kempeleessä päädyttiin kuntaohjelmassa siihen, että kunnan velkamäärä ei saa ylittää valtakunnallista keskimääräistä velkaa mikä valtakunnassa on asukasta kohden. Jostain kumman syystä valtuusto sitten kuitenkin unohti investointipäätöksiä tehdessään sen mitä valtuustokauden alussa oltiin yhteisesti sovittu ja mitä laki kunnalta edellytti. Nyt ollaan sitten pakon edessä, kun joudutaan pohtimaan veron korotuksia ja palvelujen leikkaamista. Yhdenkään valtuustoehdokkaan ei kannata luvata mitään uutta ja kaunista. Kakku on syöty. Pitäisi osata katsoa pidemmälle.