Kempeleessä käyttöön otettu toimintamalli on herättänyt matkan varrella kiivasta keskustelua. Valtuutettujen tyytyväisyysmittareita joita esitettiin aikanaan Kalevan mielipidekirjoituksessa mainittiin vastausprosentiksi 70 ja heistä 75% olisi ollut tyytyväinen nykyiseen malliin eli 43:lta valtuutetulta olisi saatu 30 vastausta ja heistä tyytyväisiä olisi 75% mikä tarkoittaa vain 22 valtuutettua. Ei siis mikään huikea lukema tyytyväisistä vaikka niin ensin annettiin ymmärtää. Lisäksi kysely lähetettiin valtuutetuille monta kertaa joten se antoi mainion tilaisuuden spämmätä tuota kyselyä. Kyselyyn vastaaminen kun tapahtui nimettömänä, joten sieltä ei voinut mitenkään seuloa pois näitä ylimääräisiä vastauksia. Sähköistä kyselyä ei ollut suojattu, joten sen saattoi lähettää eteenpäin kenelle tahansa ja vaikka kuinka moneen kertaan tahansa.
On täysin turhaa paukutella henkseleitä, että Kempeleen toimintamalli olisi jokin pelastus kuntademokratiassa jota voisi markkinoilla ja kehua valtakunnan tasolla. Se on kaukana siitä. Se on vienyt tavalliset rivivaltuutetut kauas itse päätöksenteosta.
Lautakuntien päätösvalta on siirretty toimintasäännöllä suoraan virkamiehille. Tavallinen rivivaltuutettu ei voi niihin mitenkään enää vaikuttaa. Virkamiespäätöksiin on kunnanhallituksella otto-oikeus. Kunnanhallitus varoo kuitenkin otto-oikeuden käyttöä koska se koetaan epäluottamuslauseeksi.
On toki ymmärrettävää, että valtaa käyttävät tahot haluaisivat säilyttää nykyisen toimintamallin. Toimintamalliin ei ole tehty kehittämismuutoksia, saati sitten muutoksia. Kysymyksiä herättää myös se, miten laillista tämä kaikki on.